sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Kriittistä ajattelua: osa II

Kokosin tuon edellisen postauksen muistiinpanot eräänä aamuna kiireessä ennen töihin lähtöä. Nyt kun katson listaa niin huomaan: siinähän onkin kaikki olennaisimmat asiat.

Olen tänä viikonloppuna lukenut ysiluokkaisten kirjoitelmia, joita he ovat kirjoittaneet itse valitsemiensa ja lukemiensa romaanien pohjalta. Aiheet ovat vaihdelleet kannibalismista nuorten itsemurhiin, rakkaudesta ystävyyteen. Yksi tyttö kertoi kirjoitelmansa lopuksi luettaneensa tekstinsä myös isällään. Kerrassaan ilahduttavaa! Minä iloitsen siitä, että pitkät ja seikkaperäiset juoniselostukset ovat korvautuneet pitkälti omilla pohdinnoilla kirjojen käsittelemistä teemoista. Nyt ei harmita muu kuin se, että saan nauttia näiden oppilaiden kanssa työskentelystä enää pari kuukautta.

Itselle tuli tarve palata taas aivan kaikkein tärkeimpiin perusasioihin. Ziljoonatta kertaa kaivoin esiin Didier Eribonin elämäkerran Michel Foucault'sta. Kuvaus hautajaisista on jostakin syystä yksi vaikuttavimmista teksteistä, jonka olen koskaan lukenut. Samalla se muistuttaa siitä, miksi kriittisen ajattelun opettaminen on minusta niin tärkeää. Suomennos on karsea, mutta siitäkin huolimatta tämä saa kerta toisensa jälkeen ihon kananlihalle:

"Aurinko ei ollut vielä noussut Pariisin ylle, kun varhaisena kesäkuun aamuna Pitié-Salpetrièren sairalan takana olevalle pienelle pihalle kokoontui useita satoja ihmisiä osoittaman viimeistä kunnioitustaan Michel Foucault'lle. Ensin oli pitkä hiljaisuus. Sitten särkynyt, tukahtunut ja surun murtama ääni nousi äkkiä:

Minut sai liikkeelle hyvin yksinkertainen motiivi; toivoisin, että joillekin se sinänsä riittäisi. Kyse on uteliaisuudesta - nimenomaan siitä uteliaisuuden lajista, jonka harjoittaminen tietyllä itsepintaisuudella maksaa vaivan. Ei sellaisesta uteliaisuudesta, joka pyrkii sulautumaan siihen, mitä kuuluu tietää, vaan sellaisesta, joka sallii irtaantua itsestään. Mitä arvoa loppujen lopuksi olisikaan intohimolla tietoon, jos se tuottaisi vain tietyn määrän tietoja, eikä tavalla tai toisella sitä, että etsijä loitontuu itsestään. Elämässä on hetkiä, jolloin välttämätöntä kysyä, voisiko ajatella toisin kuin ajattelee ja havaita toisin kuin näkee, jotta ylipäätänsä voisi tarkkailla ja pohdiskella. Mitä olisi filosofia - haluaisin sanoa filosofinen toiminta - ellei se ole ajattelun kriittistä työtä itsensä suhteen; ellei se tarkoittaisi tiedon kohdistamista siihen, kuinka ja missä määrin on mahdollista ajatella toisin, sen sijaan, että perustelisi sitä, mikä jo tiedetään"

Nämä olivat Foucault'n sanoja Nautintojen käytön esipuheesta, jotka Gilles Deleuze luki."

Lähde: Didier Eribon: Michel Foucault, Vastapaino, 1993

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Innostavia juttuja

Niitä on maailma pullollaan. Laitanpa tähän nyt nopeasti vaan muistiin muutaman lähteen kriittisetä ajattelusta ja sen opettamisesta. Ensinnäkin tämä

Toisekseen Twitterissä oli juuri #edchat tästä aiheesta. Laittelin linkkejä talteen Diigoon tagilla kriittinen*ajattelu

Tässä vielä #edchatistä poimittuja pointteja:

- Ajatteleminen on hyvien kysymysten esittämistä ja kyseenlaistamista.
- Ongelmana on, mitä tapahtuu googlettamisen jälkeen. Sinänsähän taitava goolettaminenkin edellyttää aktiivista ajattelemista ja ongelmanratkaisua. Joka tapauksessa googlettaminen on vasta ensimmäinen askel.
- Opettajan pitää tehdä omaa kriittisen ajattelun prosessiaan oppilaille näkyväksi eli mallintaa ajattelua.
- Oppilaita voi pyytää käyttämään muitakin hakukoneita kuin Googlea ja sitten he voivat vertailla tuloksia.
- Kriittisten ajattelutaitojen kehittäminen vaatii paljon mallintamista ja harjoittelua.
- Opettajan tehtävänä on myös tehdä näkyväksi ja tiedostuttaa oppilaita siitä kriittisestä ajattelusta jota he jo harjoittavat.

Nyt pitää lähteä kustannuspaikalle :) Tämähän on tällainen ikuisuusaihe.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Oppilaat on niin parhaita!!!!

Kuten tuolta pari postausta sitten käy ilmi, meillä on nyt meneillään kaikkien kolmen ysiluokan kanssa jakso, jolloin oppilaat saavat hyvin pitkälle itse valita, mitä tekevät. Tätä työskentelyä on nyt jatkunut noin kaksi viikkoa ja ahdistus on ollut sitä tavanomaista: miten minä ehdin ohjata kaikkia, miten ylipäätänsä pysyn kärryillä siitä, missä mennään, suostuvatko kaikki tarttumaan haasteeseen jne. jne. Tasaisin väliajoin käy myös mielessä se tuttu ajatus: miksi kummassa minun pitää aina tehdä kaikesta niin mutkikasta? Miksi emme vaan hanki oppikirjoja ja tee niistä tehtäviä aukeama kerrallaan?

Tänään palasi usko. Kävin facebookissa päivittämässä tukareiden ryhmään lupaamiani juttuja ja samalla huomasin, että yksi tyttö oli huhuillut perääni fb:ssä. Hän on yhden luokkatoverinsa kanssa perustanut blogin ja pyysi, että kävisin kommentoimassa. Blogissa minua odotti aivan ihana yllätys! Tytöt ovat käsitelleet blogissaan kiusaamista ja sitä, mikä koulussa on kivointa ja tärkeintä. He ovat tehneet haastatteluja ja editoineet niistä tiiviit ja hyvät videot. He ovat kommentoineet videoissa esiin nousseita ajatuksia ja pohtineet teemoja itse. He ovat tehneet hyvää yhteistyötä, mikä näkyy mm. kommentilootasta. Nyt työn alla on postaus entisaikojen koulunkäynnistä. Ainakin toinen on tehnyt videohaastattelun isovanhemmistaan ja kysellyt heiltä koulunkäynnistä 40-luvulla. Kaiken tämän he ovat tehneet oma-aloitteisesti ja totisesti aivan itse. Uskomattoman mahtavaa! Ja mikä parasta: tällaisia huippuyllätyksiä taitaa olla tulossa muitakin. On tosi mukavaa olla opettaja!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Eka oikea ruutukaappausvideo

No nyt vihdoinkin sain tehtyä ensimmäisen ruutukaappausvideon! Tein sen Jingillä ja laitoin sen myös Posterousiin. Yritin tallentaa sen ulkoiselle kovalevylle ja kai se sinne menikin, mutta en saa auki... No nyt se on tallennettuna screencast.comiin ja sieltä saa upotuskoodin




Unable to display content. Adobe Flash is required.

Kovasti olen muutenkin viime päivinä taistellut kaiken maailman laitteiden kanssa. Yritän saada esim. kännykän toimimaan wlanina, että voisin surffata kannettavalla missä vaan. Esimerkiksi koulussa, jossa - yllätys, yllätys - en pääse esim. langattomaan verkkoon omalla koneellani :(

Kaivelin myös muuton jäljiltä esiin iPodin ja Matiltakin sain käyttööni yhden mp3-soittimen. Se on sikäli kätevä omaan iPodiini verrattuna, että siinä on näyttö. Matin vihjeestä löysin myös eilen Elisan kirjakaupan, jossa on e-kirjoina ladattavissa sata klassikkoa ilmaiseksi! Ha-haa nyt pääsevät oppilaat tutustumaan kännyköillään kirjallisuuden historian helmiin. Aivan loistavaa! Sieltä saa myös äänikirjoja ja vaikka esim. lasten valikoima on vielä suppea, niin siellä on kyllä hyviä kirjoja.