keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Woihan Witsi!

Juuri aloitin ensimmäisen varsinaisen wiki-kokeilun oppilaiden kanssa. Päätimme kuviksen open eli Miian kanssa kehitellä seiskoille jotain yhteistä loppukevääksi ja sarjakuvista kaikki lähti. Samoihin aikoihin OTO-kirjan blogissa oli kiinnostava juttu avoimella lisenssillä julkaistavista Marvel-sarjakuvista. Niihin pitää palata joskus myöhemmin, mutta nyt päätimme yksinkertaisesti tehdä niin, että oppilaat tekevät jonkun vitsin pohjalta sarjakuvan. Sitten jatkamme äikässä jotenkin joko vitsien tai sarjakuvan parissa eteenpäin. Ainakin tässä vaiheessa ajatuksissa siintää joku vähän tutkivan oppimisen tyyppinen viritys. Aikaa tietysti on tosi vähän sellaiseen enää jäljellä, mutta kyllähän sitä voisi jatkaa syksylläkin, jos se oikein hyvin lähtisi vetämään. Lisäksi rinnalla kulkee tietysti myös tavoite oppia käyttämään wikejä yhteisessä työskentelyssä.

Kaiken kaikkiaan haaveilen kehittyväni opettajana enemmän siihen suuntaan, että oppilaat tekevät, minä vaan seurailen vierestä ja autan tarvittaessa. Niinpä juuri perustamani wikikin on tosi karu, eikä siellä ole oikeastaan mitään. Kun sain wikin perustettua, laitoin linkin saman tien seiskojen FB-ryhmään. Kiinnostavaa on, että alle minuutin kuluttua ensimmäinen oppilas oli jo käynyt tutustumassa wikiin ja jättämässä sinne itsestään puumerkin, kuten olin pyytänyt. Kunpa nyt vaan malttaisin pysytellä sillä linjalla, että antaisin oppilaiden tehdä!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Ikuisuushaave: digitarinointi

Yksi ITK:n kaikkein antoisimmista esityksistä oli mielestäni. Satu Nurmelan esitys Nyt on digitaalisten tarinoiden aika. Nurmela oli tehnyt esitystään havainnollistamaan digitarinan omista ITK-kokemuksistaan. Minun on yksinkertaisesti pakko upottaa Nurmelan esimerkki tähän, koska se on monella tavalla kiinnostava ja hyvä:




Tästä esimerkistä käy hyvin ilmi, mistä digitarinoissa esimerkiksi on kyse: muutaman minuutin mittaisista esityksistä, joissa on kertojan ääni ja mahdollisesti muutakin, erilaisia kuvia, mahdollisesti videopätkiä yms. Olennaista on henkilökohtaisuus ja yksilön näkökulma. Tähän henkilökohtaisuuteen liittyy digitarinoissa piilevä terapeuttinen ja voimaannuttava potentiaali. Mutta lisäksi samalla tekniikalla voisi tietysti helposti tehdä monenlaista materiaalia, ja tälle menetelmälle olisi hyvin helppo keksiä kouluissa vaikka mitä käyttöä! Ja mikä parasta, teknisesti ei tarvita mitään kovin kummallisia vimpaimia tai ohjelmia. Meistä about jokaisella on jo kotona tarvittavat välineet. Kunpa saisimme digitarinoinnin jotenkin alkuun myös koulussa!

Youtubesta löytyy lisää kiinnostavia videoita ja Nurmelan blogista löytyy esimerkiksi linkki ITK-esityksen dioihin.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Huhtikuun runosuoni

Yksi asia, joka ITK:ssa jäi minulta suunniteltua paljon vähemmälle huomiolle oli Sometun mobiili luontopolku. Tänään vihdoin toden teolla havahduin siihen, että sehän sisältää esimerkiksi aivan loistavan idean tanka/haikurunoilusta.

Yritin tänään lähettää kännykällä Gmaililla oman Sula maa -haikuni ja tätä varten pihalta räpsäistyn kuvan Porepilvi Posterousiin, mutta en vielä onnistunut selvittämään, miten pystyn liittymään blogiin. Ei se mitään, se selviää kyllä aikanaan. Itse idea on aivan nerokas, ja valmis toteutettavaksi vaikka saman tien koulussa. Oppilaat vaan pihalle kuvaamaan ja runoilemaan.


Sulan maan voimaa,
sipulista huhtikuun
tieto luetaan

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Oppia Vantaalta

Elämäni ensimmäinen ITK on nyt takana. Sulateltavaa riittää totisesti pitkäksi aikaa. Aloitan annin purkamisen perusopetuksen alusta ja lukemaan opettelemisesta.

On tutkittu juttu, että kirjoittamaan on helpompi oppia kuin lukemaan. Siksi onkin nurinkurista, että koulussa perinteisesti opetellaan ensin lukemaan. Näin ei kuitenkaan ole pakko tehdä, sillä Arne Trageton on kehittänyt menetelmän, jossa opetellaan ensin kirjoittamaan ja sitten luetaan, mitä on kirjoitettu. Tätä menetelmää hyödynnetään esimerkiksi Dickursby skolanissa. Samalla oppilaat harjoittelevat kymmensormijärjestelmää pienestä pitäen. Käsin kirjoittamistakin tietenkin opetellaan myös, mutta sen harjoittelu aloitetaan täysipainoisesti vasta toiselta vuosiluokalta. Tällä hetkellä kaikilla alkuopetuksen oppilailla on käytössään kannettavat tietokoneet Vantaan pilottihankkeen ansiosta, mutta Tragetonin menetelmän hyödyntäminen aloitettiin vanhempien lahjoittamien vanhojen koneiden avulla. Kirjotuskoneeksi riittää mainiosti vanhakin kone. Tragetonin menetelmästä löytyy googlettamalla runsaasti lisää tietoa ja myös juuri suomennettu kirja.

Samassa foorumiesityksessä esiteltiin toinenkin kiinnostava esimerkki Vantaalta. "Jokiniemen koulun kaikilla 7.-luokkalaisilla on käytössään kannettavat tietokoneet. Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa on siirrytty kokonaan verkko-opiskeluun. Opettaja Petra Erikson tekee väitöskirjaa verkkopohjaisen oppimisalustan, sähköisten autenttisten ja reaaliaikaisten materiaalien sekä sosiaalisen median tarjoaman vertaisfoorumin vaikutuksista oppilaiden kirjoittamisen oppimiseen. Tutkimuksessa selvitetään, onko uudenlaisella monimediaisella oppimisella vaikutusta oppimistuloksiin ja motivaatioon sekä miten oppilaat kehittyvät kirjoittajina yläkoulun aikana."

Erikson kertoi, että kaikki oli alkanut siitä, että hän oli kysynyt rehtorilta, voisiko hän alkaa pitää kaikki äikän tunnit ATK-luokassa. Rehtori oli näyttänyt vihreää valoa. Myöhemmin sitten oli saatu kannettavat hankkeesta seiskaluokkalaisille.

Jaa-a, mitäköhän meidän reksi sanoo?