sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Perus koulusta mahdollisuuksien maailmaksi



Tulevan lukuvuoden suunnittelun tekee haastavaksi ennen muuta se, että olen ainakin viimeisen vuoden kaipaillut jotain, josta en kuitenkaan saa otetta. Minulla on tunne, että käsien ulottuvilla olisi kyllä paljon kiinnostavia uusia mahdollisuuksia, kun vaan osaisin nähdä ne ja tarttua niihin. Katselin @Esa_Kukkasniemen suosituksesta Anssi Tuulenmäen puheenvuoron eräästä rehtorikoulutuksessa. Minua puhutteli erityisesti se, että Tuulenmäki kehotti ajattelemaan todellakin isosti ja sellaisia asioita, joita ei voi suunnitella, koska ne ovat niin uusia. Jähmeän ja halvaannuttavan suunnittelurumban sijaan hän peräänkuulutti reippaita kokeiluita. Niiden myötä, käytännössä sitten kehkeytyy tietoa ja kokemuksia, joiden avulla uusien käytäntöjen systemaattisempikin suunnittelukin käy mahdolliseksi.

Ehkä Tuulenmäen puheenvuoro inspiroi minua, koska olin kevään mittaan muutenkin törmännyt hankkeisiin yms., jotka ovat olleet jotenkin pohjimmaiselta eetokseltaan samansuuntaisia. Paljon puhutaan - ja aiheellisesti - nykyisin esimerkiksi innovaatioista ja luovuudesta. Hyvin sytyttävää luettavaa oli vaikkapa Oivallus-hankkeen loppuraportti, jossa todetaan seuraavaa:

"Koulutuksen läpileikkaavaksi teemaksi on nostettava luovuuden edistäminen, todetaan juuri julkaistussa Oivalluksen loppuraportissa. Luovuudella tarkoitetaan vaihtoehtoisiin toimintatapoihin tarttumista, mahdollisuusajattelua. Ryhmissä oppiminen puskee luovuutta ja sitä lähellä olevaa yrittäjämäistä otetta eteenpäin.

Luovuutta edistävä koulutus panostaa jatkossa kahteen asiaan: taitoihin tietojen rinnalla ja yhdessä tekemiseen yksilösuorittamisen sijaan. Yrittäjyyden ydin on siinä, että uskaltaa yrittää. Siksi oppimismenetelmien tulee kaikessa koulutuksessa kannustaa ennakkoluulottomaan kokeiluun.
"

Luovuuden lisäksi minua kiinnostaa tuo mahdollisuusajattelu ja yhdessä tekeminen. Nämä ovat olennainen osa myös vaikkapa Anne Rongaksen ja kumppaneiden nettikätilöintiä ja vertaisaikaa. Ja vielä: samansuuntaisia painotuksia sisältyy myös näkymättömään oppimiseen, jota Tero Toivanen on mm. blogissaan kevään mittaan ansiokkaasti esitellyt.

Edellä mainitut kehittelyt eivät mitenkään suoranaisesti liity peruskoulukontekstiin, mutta juuri se tekee niistä erityisen kiehtovia opetusta ja oppimista suunnitellessa. Peruskouluperinteessä kaikki suunnitteluhan on ollut perinteisesti äärimmäisen pilkuntarkkaa, ja perinteisen suunnittelumankelin jälkeen luovuudelle on kyllä totisesti usein jäänyt varsin vähän sijaa. Niinpä ideaa ja virtaa kannattaakin ehkä hakea tuolta aidan takaa, jossa ruoho aina tietysti muutenkin on vihreämpää :)

Huomenna on aika käydä kirjaamaan astetta konkreettisempia tavoitteita tulevalle lukuvuodelle.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Tulevan lukuvuoden suuntaviittoja


Pään järjestämiseksi on aika listata hieman tulevan lukuvuoden projekteja ja tavoitteita:

1. Ilmoittauduin jo keväällä online-koulutukseen Tietoverkon resurssit ja innovatiiviset opetuksen menetelmät. Kesällä huhuilin Twitterissä seuraa kurssille ja ainakin @sariauramo ilmoittautui myös mukaan. Hauskaa! Mielenkiintoista nähdä, miten innovatiivisuus näkyy itse kurssin toteutuksessa. En vielä oikein osaa muotoilla, mitä odotan kurssilta. Nautin sinänsä kovasti aivan itseohjautuvasta itseopiskelusta, mutta välillä on kiva käydä kurssillakin tekemässä mitä käsketään. Siitä syntyy usein sellaista, mihin ei olisi tullut omin päin ryhdyttyä.

2. Google plus - On jännä nähdä, miten Google plussan opetuskäyttö lähtee muotoutumaan. Jos vaan onnistun järjestämään luvat huoltajilta kuntoon, tulen varmasti testaamaan sitä tavalla tai toisella myös oppilaiden kanssa. Toisaalta en heti keksi, mitä olennaista lisäarvoa plussa toisi FB:n suljettuihin ryhmiin verrattuna. Tällä hetkellä ajattelen, että plussan houkutukset oppilaiden kanssa liittyvät ennen muuta hangouttiin - jota tosin en ole uskaltanut vielä itsekään kokeilla.

3. Digitarinointi. Kuten viime kevään ITK:n jälkeen tässä blogissa hehkutin, innostuin digitarinoinnista kovasti. Ehdotin asiassa yhteistyötä edistyksellisen kirjastomme kanssa, joka heti tarttuikin ideaan. Tarkoituksena on, että esimerkiksi ysiluokkalaiset tarinoisivat teemalla "Mistä olen tulossa, mihin menossa". Tästä tarkemmin tuonnempana.

4. Laaja tekstikäsitys - sanoista tekoihin! Äidinkielen ops:issa yms. on tapana nykyään aina mainita, että opetuksen taustalla on. ns. "laaja tekstikäsitys", joka tarkoittaa sitä, että tekstit ovat puhuttuja ja kirjoitettuja, kuvitteellisia ja asiatekstejä, sanallisia, kuvallisia, äänellisiä ja graafisia sekä näiden elementtien yhdistelmiä, niin painettuja, sähköisiä kuin myös verkkotekstejä. Näin siis teoriassa. Käytännössä taitaa kuitenkin olla niin, että oppilaan arvosana todistuksessa perustuu voittopuolisesti yksin, käsin ja koulussa kirjoitettuihin teksteihin, jotka ovat etupäässä "tarinoita", "aineita" ja "kirjaesittelyjä/-arvosteluja". Nyt otan julkisesti tavoitteekseni sen, että tulevana lukuvuonna, vähintään puolet oppilaiden tuottamista ja arviointiin vaikuttavista teksteistä on (oppilaan niin halutessa) jotakin muuta. Koetan erityisesti rohkaista a)yhdessä tekemiseen b)kuvien, videoiden, äänen yms. käyttöön. Esimerkiksi kännykän käyttöön kynän korvikkeena, rennolla asenteella, yhdessä editoiden, muokaten, koostaen.

5. Edellinen kohta johtaa väistämättä ohjauksen ja arvioinnin kehittämiseen. Aivan uudelleen pitäisi miettiä, mitä ja miten arvioidaan! Myös sekä ohjauksessa että arvioinnnissa pitäisi ottaa videot, kuvat ja audiot käyttöön. Huh! Äkkiä tämä paisuu kyllä tosi isoksi haasteeksi, mutta onneksi en ole yksin :)Olemme loistavan kollegani Miian (tekstiili & kuvis) kanssa alkaneet haaveilla aika monentasoisesta ja syvälle käyvästä yhteistyöstä. Yhteistyöstä, jossa meillä olisi todellakin yhteiset oppilaat, yhteiset tilat ja yhteistä aikaa, niin verkossa kuin koulullakin. Miian lisäksi korvaamattomana apuna ovat myös kaikki mahtavat twiippulit ja Google-piiriläiset. Huomaan tätä kirjoittaessani, että olen ihan vasta viimeisen puolen vuoden aikana - oikeastaan Twitteriin kirjauduttuani - alkanut oikeasti ymmärtää, mihin nykyinen paljo puhe verkoistoitumisen/heimoutumisen autuaaksitekevyydestä oikeastaan viittaa :)Ja vielä: juuri ohjauksen ja arvioinnin kehittämisen taidankin ottaa keskeisimmäksi henkilökohtaiseksi tavoitteekseni myös yllä kohdassa yksi mainitulla kurssilla

6. Sossumediakurssi. Sitäkin pitäisi ehtiä suunnitella kunnolla. Onneksi on pohjalla viime vuoden kokemukset. Juuri niistä lähdemme liikkeelle. Tulemme esimerkiksi tällä kurssilla tekemään tavalla tai toisella yhteistyötä myös konstaapeli Janina Saarisen kanssa.

7. Luokan sisustaminen. Tämä liittyy itse asiassa myös edellä mainittuun yhteistyöhön Miian kanssa. Kysyin viime keväänä joiltakin luokilta, missä he mieluiten tekevät töitä ja oppivat omasta mielestään parhaiten. Alustavaksi tulokseksi tuli, että vain osa, ehkä noin kolmannes, oppii oman käsityksensä mukaan parhaiten pöydän ääressä. Tämä on mielenkiintoinen tulos ja olen päättänyt, että tässä on yksi asia, jota pitää tutkia tarkemmin ja jolle pitää tehdä jotain, jossain vaiheessa. Pontta asiaan tuo se, että olen kuullut esimerkiksi Juha Lahtisen puhuvan tästä eli ympäristön vaikutuksesta oppimiseen useammalla luennolla. Tästähän tuleekin aihe seuraavalle postaukselle!

Kuva: http://etc.usf.edu/clipart/

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Mitä jäi käteen viime vuodesta?


Ei voi mitään, työasiat alkavat pyöriä mielessä. Ennen kuin käyn varsinaisesti tulevan kimppuun, saattaa olla hyödyllistä miettiä hetki, mitä jäi käteen viime vuodesta. Seuraavassa on listattu tavalla tai toisella merkittäviltä tuntuvia viimevuotisia käänteitä.

1. Ensimmäinen älypuhelin. En enää ymmärrä, miten olen aiemmin tullut toimee ilman! Puhelin on tätä nykyään melkein tarpeellisemman tuntuinen kuin tietokone. Puhelujen soittaminen nykyisellä puhelimellani tosin on jotenkin hankalan tuntuista, mutta muuten se toimii erinomaisesti. Eniten käytän puhelinta kuvien ottamiseen ja jakamiseen, sekä gmailin ja twitterin seuraamiseen. Puhelimen myötä itse asiassa löysin gmailinkin ikään kuin uudelleen. Tällä hetkellä suosittelen oppilaita palauttamaan työnsä mieluiten gmailiin, koska sen hakutoiminto toimii erinomaisesti ja postin seuraaminen on hyvin vaivatonta. Olen huomannut, että kun puhelimeen kilahtaa uusi teksti oppilaalta, aika usein tulen silmäilleeksi sen kursorisesti läpi heti ja lähettäneeksi jonkun pienen viestin vastaukseksi. Siihen nähden, miten työlästä töiden arviointi kokonaisuudessaan on, en koe tätä isoksikaan vaivaksi.

2. Twitter. Siinä on ehdottomasti toinen asia, josta on lyhyessä ajassa tullut erittäin tärkeä! Olen vielä itse kohtuullisen taitamaton twiittaaja, mutta minulla on loistava lista seurattavia. Aloitan päivän usein sillä, että poimin virrasta parhaat palat muistiin Diigoon, joka sekin on loistava työkalu. Twitter tuntuu olevan aivan uskomaton runsaudensarvi, joka tarjoaa jatkuvasti mainion coctailin tietoa, oivalluksia, ideoita - hauskaa läppää lainkaan väheksymättä. On myös virkistävää, että on helppoa seurata muidenkin kuin opettajien aivoituksia :)Itse twiittaan vähäiset twiittini selkeästi työroolissa, fb:n käyttö on henkilökohtaisempaa, mutta myös se on viime vuoden uutta antia, että olen oppinut käyttämään fb:n suljettuja ryhmiä oppilaiden kanssa. Kokemukseni on, että esimerkiksi juoksevien asioiden hoidossa ja kaikenlaisessa tiedottamisessa ryhmä toimii todella sujuvasti. Toimin viime vuonna ensimmäistä vuotta tukioppilaiden ohjaajana, enkä osaa kuvitella, miten se mitenkään onnistuisi ilman tukareiden omaa fb-ryhmää.

3. Vapaat kädet oppilaille! Olen oikeastaan koko opettajaurani ajan yrittänyt motivoida oppilaita sillä, että olen säännöllisesti kysellyt oppilaiden toiveita. Sitten olen tutkaillut toiveita ja ops:ia vierekkäin ja muotoillut erilaisia "projekteja" tältä pohjalta. Tämä on tuottanut välillä hyviäkin tuloksia, mutta minua on vaivannut se, että kuitenkin kaikki tekevät enemmän tai vähemmän yhtä jalkaa samaa ja sellaista, minkä minä olen suunnitellut. Viime keväänä sitten rohkaisin mieleni ja annoin yseille aivan vapaat kädet noin kuukaudeksi. Kertasimme kursorisesti päättöarvioinnin kriteereitä ja ohjeeksi annoin vain, että nyt on mahdollisuus vaikuttaa päättöarvosanaan itselle parhaiten sopivalla tavalla. Autoin ja ohjasin, kun apua pyydettiin, mutta en paljon muuten. Kuten arvata saattaa, pieni joukko oppilaita ei saanut sitten oikein mitään aikaiseksi. Onneksi kuitenkin tämä oli vain yksi näyttö muiden joukossa. Suurin osa oppilaista teki sitten aivan loistavaa työtä, ja tuotoksia, joita en olisi itse osannut edes ehdotella.

Lopetan siteeraamalla luvan kanssa erään oppilaan itsearviointia ysin päätteeksi. Se totisesti rohkaisee jatkamaan juuri tähän suuntaan. Liikuttavalla tavalla ysin kevään kokemukset selvästi värittävät käsitystä äikän opinnoista koko yläasteen ajalta. Oletan, että tekstissä mainitut seiskan "pelottavat kokemukset", liittyvät siihen, että seiskalta lähtien olen kiusannut oppilaita etupäässä erilaisilla "analyysitehtävillä", joihin he eivät yleensä ole tottuneet. Monen mielestä on aluksi hyvin raskasta käyttää omia aivojaan :)

Kaikenkaikkiaan ylä-aste on sujunut äidinkielen tuntien osalta
erittäin hyvin. Hyvällä tarkoitan aivan loistavaa. Muistan seiskalla
kun pelotti todella paljon tälläinen työskentely. Suurin osa töistämme
mitä olemme tehneet ovat ainakin minun osalta olleet hyvin syvällisiä.
Tälläinen paljon vapaampi työskentely tapa on paljon kehittäväämpää
sillä sehän on paljon realistisempi tilanne jos mietitään tulevaa
elämää. Eihän työelämässä tule vastaan ennalta arvattavia yksi, kaksi
ja kolme tehtäviä. Myös työskentely näin on paljon kivempaa. Kahdesta
syystä. Töitä saa tehdä paljon vapaammin ja käyttää omaa
mielikuvitastaan ja kekseliäisyyttä hyvin paljon töiden
toteuttamiseen. Vapaus töissä on toinen. Minulle annetaan vapautta
mutta sen mukana tulee vastuuta. Minulle tämä passaa mielihyvin ja
voin jopa nauttia opiskelusta tällä tavalla. Opiskelun ei pitäisi olla
niin suljettua. Sellaista tehtävien pakkopullaa. Avataan portit ja
annetaan sen olla vapaampaa.


Seuraavaksi on aika ryhtyä miettimään, miten tätä vapauden tilaa voisi systemaattisemmin ensi lukuvuodella tavoitella.